Muistolauseet

Muistolauseet ovat säkeitä, joita voidaan käyttää surulaitteiden korteissa ja nauhoissa, kuolinilmoituksisa sekä surunvalitteluissa. Kuulumme Memoria-hautaustoimistoihin ja olemme koonneet tänne Memoria-sivuilta esimerkkejä muistolauseista.

  1. Kiitos suuresta rakkaudestasi
  2. Rakastettu – kaivattu
  3. Rauhaisaa lepoa
  4. Olet aina sydämessäni
  5. Kiitollisena muistaen
  6. Lepää rauhassa
  7. Muistosi säilyy aina
  8. Suurella rakkaudella
  9. Lepää Herrasi huomassa
  10. Kaikesta kiittäen
  11. Lämpimästi muistaen
  12. Rakkaudella muistaen
  13. Sanomattomasti kaivaten
  14. Valoisaa muistoasi siunaten
  15. Muistoa kunnioittaen
  16. Jälleennäkemisen toivossa
  1. Minun on uskottava, että yhä olet olemassa.
    Jossakin.
    Että yhä katselet minua.
    Joskus.
    Että yhä rakastat minua.
    Jotenkin.
    Minun on uskottava, että kaikella on tarkoitus.
    Jonkinlainen.
    Että hyväksyn lähtösi.
    Kuitenkin.
  2. Onnella on sata laulua.
    Auringosta ja kesästä ja hopeisesta purosta,
    jonka varrella loistivat kultaiset rentukat.
    Sata laulua hiljaisesta illasta, puiden varjoista maaliskuun hangella ja
    lempeästä tähdestä koivun luona.
    Ja jos aurinko ja tähdet sammuvat
    ja tulee talvi ja kuolema,
    silloinkin onnella on sata laulua
    – kaikesta siitä, mikä oli.
    (H. Lappalainen)
  3. Muistelemalla, ei kyynelillä, tulee kunnioittaa sitä,
    joka on mennyt pois
    (Krystostomus)
  4. Pyhä kallis on lahja kiintyä niin,
    kuin kiinnymme täällä rakkaimpiin.
    Pyhä liiaksi, jotta sen pitää vois,
    ja tuskatta kerran antaa pois.
  5. Surun rannalle luo muistot valoaan.
    Ei koskaan muistosi valoisa jää meiltä unholaan.
  6. Kun päivämme on laskettu,
    ei siihen auta usko eikä toivo.
    Tehtäväksemme jää vain silittää kättä
    ja laskea irti.
  7. Astu junastasi rauhan asemalle,
    anna matkatavaroiden mennä.
    Kuuntele kuinka kiskot hiljenevät
    ja tähdet alkavat laulaa.
  8. Sun rauhas yksin pysyy, kun kaikki katoaa.
    Ken sitä lahjaa kysyy, ikuisen aarteen saa.
  9. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
    Ei se ijäks’ sammu, ken elämästä lähti.
    Nuku tähti helmassa päivän.
    (Vuokko Laatio)
  10. Onnellinen hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
    (A.Kivi)
  11. Nyt olet päässyt lepohon, niin syvä, hyvä unes on
    kuin kukan kankahalla on valkolumen alla.
    (J.L. Runeberg)
  12. Lempeitä tuulia niiden isojen siipien alla, jotka sinua nyt kantavat.
  13. Soitteli tuuli jo kauan meille
    surun viestiä hiljalleen, katseli aikaa elämän Herra,
    kutsui pois sairaan ja väsyneen.
  14. Tuolla taivaan asunnoissa, autuaissa Jumalan,
    itku on ja murhe poissa, siell’ on ilo ainainen.
  15. Hiljeni askel, sydän uupui. Herramme näki ja luokseen kutsui.
  16. Jääkää hyvästi ystäväni, hymyilen ja sanon näkemiin.
    Ei, älkää vuodattako kyyneleitä.
    En tarvitse niitä, tarvitsen hymyänne.
    Jos olette suruissanne, ajatelkaa minua,
    siitä minä pidän. Sillä, jos olet niiden sydämessä,
    joita rakastat, et koskaan kuole.
    (R. Tagore)
  17. Päivänä kauniin kesäisen hiljeni sydän kultainen.
    Lähtösi vaikea kestää on surumme suuri ja sanaton.
    Lohtuna muistot rakkaat.
  18. Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
    on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
  19. Siellä missä nyt oot kukkii kaunein maa.
    Siellä tuuli lempein puhaltaa.
  20. Siell’ kukkia täynnä on maa,
    sydän väsynyt levätä saa.
    Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä
    ei tuskia tunneta taivaan tiellä.
  21. Kun aamu saapui, niin matka päättyi
    ja uneen uuvutti väsyneen.
    Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
    on rauha sydämessä nukkuneen.
  22. Itkien muistele.
    Hymyilen muistele.
    Kiittäen muistele.
    Luottaen valoon, tulevaisuuteen.
  23. Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
    saan kulkea rajalle ajattomuuden.
    Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
    olen kasteisen aamun pisara hento.
    (E. Leino)
  24. Hän jätti tuuleen kuiskauksensa,
    hymynsä auringon lämpöön ja
    tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen.
  25. On tiedossa yksin korkeimman, miten pitkä on tie vaeltajan.
  26. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen,
    hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.
  27. Hiljaa, hiljaa kuljen tietä ikiuneen.
    Silmäni mä suljen, aika levon on.
  28. Taivaan Isä rakkahin, lepo lempeä hänelle anna,
    käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.
  29. Vaan ylitse kaikkien kyynelten
    tuhat muistoa meitä lohduttaa.
    Ne tallessa päivien menneiden,
    tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
  30. Pois aurinko painui, lankesi ilta,
    jäi taivaan rannalle säihkyvä silta,
    mut kaukaa korven tummuvan yöstä
    soi laulu ihmisen työstä.
    (E. Leino)
  31. Kun iäisyyden kutsu soi, ei ihmisvoima mitään voi.
    On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen.
  32. Sadepilvet lipuu taivaallemme,
    suru peittää laulun sydäntemme.
  33. Ei häntä, jolta tähdet radan saa,
    voi ihmisajatukset taivuttaa.
  34. Soi temppelin kellot hiljaa.
    Elon Herra on niittänyt viljaa,
    surun tuonut on tullessaan.
  35. Muisto kaunis voimaa antaa,
    surun raskaan hiljaa kantaa.
  36. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä,
    siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.
  37. En ole poissa, vaan luoksenne saavun
    mukana jokaisen nousevan aamun
    ja jokaisen tummuvan illan myötä
    toivotan teille hyvää yötä.
    (E. Leino)
  38. Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen,
    niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
  39. Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
    sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
    Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
    Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.
  40. On ajaton avaruus,
    arjesta irronnut ikuisuus,
    on rauha, hiljaisuus.
  41. Rakas ystävä ei koskaan kuole.
    Hän elää ajatuksissamme,
    sydämissämme, muistoissamme.
  42. Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton.
    Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.
  43. Me kutsumme häntä,
    mutta hän ei käänny enää.
    Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,
    sinisen kukan ja kultaisen kevään maahan.
    Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
  44. Unen purppurasiltaa pitkin tule,
    kun kaipuu on lohduton.
    Pidä kädestä kiinni silloin,
    kun minun vaikeinta on.
    Ja luokses kun tulen – milloin?
    Ole minua vastassa silloin.
  45. Vaikka tiemme erkani päällä maan,
    jäi minulle muistojen silta.
    Sillä sillalla kanssasi olla saan
    joka ainoa päivä ja ilta.
  46. Aika liitetty on aikaan uuteen,
    hän lähti hiljaa kauas, ikuisuuteen.
  47. Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
    kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
    Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin,
    ja tuoksuvat rauhaa syvää.
    (E. Leino)
  48. Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
    aika on eron ja jäähyväisten.
    Poissa on ystävä kallehin..
    (K. Rydman)
  49. Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa.
    Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
    (H. Aaltonen)
  50. Elo mainen kun iltaan raukes,
    oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
    Joku portti vain hiljaa aukes,
    ja se iäks suljettiin.
  51. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
    me kadotamme osan itsestämme,
    usein juuri parhaan osan.
  52. Satakieli sanoi, että tarvitsee vain
    laulaa kaikilla kielillä onnea,
    vähän surua ja taas siirtyä iloon.
    Satakieli sanoi, että yö on juuri päiväksi vaihtumassa,
    ja että tärkeintä on välittää ja lensi lähemmäksi.
  53. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
    ei rakkaus kuolla voi.
    Ohi polku vain kulkee
    ja kukat jää taakse
    muualla tuuli soi.
    (A. Meriluoto)
  54. Näin aukeaa portti viimeinen
    valoon ja lauluun lintujen.
  55. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
  56. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa,
    tuoksussa kesäisen maan.
  57. Me olemme niin kuin uni , ja niin kuin ruoho maan,
    joka aamulla puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan.
    (M. Waltari)
  58. Soi holvistossa sävel hiljainen,
    on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
  59. Mitä jättäisin perinnöksi, kun lähden?
    Kevääseen kukat, kesään kukkuvan käen,
    syksyyn värikkäät lehdet.
    (Ryokan)
  60. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä.
    On vain aamu. On vain perille pääsy.
    (A-M. Raittila)
  61. Päivä kaunein sammuva on
    kukka kuolee korvaamaton,
    kun päättyy tää, muisto vain jää.
    Kun sä lähdit tänään pois
    huomiseen ei uskoa vois
    kun päättyy tää, vain muisto jää.
  62. Hän, jota rakastin on poissa,
    vaan lämpönsä hän jätti sydämeen.
    Näen hahmon heijastuvan ikkunoissa
    ja yhä kuulen äänen vaienneen.
    Hän, jota rakastin käy yli sillan
    ja aina saapuessa uuden illan,
    käyn hänen kanssaan halki pimeän.
    Hän, jota rakastin ei ole toista.
    Sain kerran lahjan kaikkien suurimman,
    en avaruuksista, en maailmoista
    voi löytää toista, häntä rakastan.
  63. Ruislinnun laulu korvissani,
    tähkäpäiden päällä täysi kuu;
    kesäyön on onni omanani,
    kaskisavuun laaksot verhouu.
  64. Kanervain lempeä katse ja hohto sammaleen.
    Minä metsässä kulkien hiljaa pientä polkua teen.
    En tiedä määränpäästä, kun yksin vaellan.
    Syyspilvistä hopeasateen vain kuulen solisevan,
    ja on kuin paluutietä ei enää olisikaan,
    kun vihreän sammalen myötä minä kävisin nukkumaan.
    Ja saapuisi siintävä pilvi ja minut poimisi pois
    ja enkelten valtava laulu avaruuksien halki sois.
    (A. Kivimaa)
  65. Tuuli puhuu enää kuiskaten,
    sillä aurinko on jo mennyt nukkumaan.
    Pilvivuoteelle sekaan untuvien, kultaisen taivaanrannan taa.
    Kaikki on niin kaunista, pehmeää ja rauhallista.
    Yön syli on turvallinen, suojaansa tuhlailee.
    Hyvää yötä maailma, aamulla aurinko nousee taas.
    (Pelle Miljoona)
  66. Makeasti oravainen
    makaa sammalhuoneessansa.
    Sinnepä ei hallin hammas
    eikä metsämiehen ansa
    ehtineet milloinkaan.
    (A. Kivi)
  67. Jätit meille muiston valoisan,
    niin kauniin, rakkaan ja syvän.
  68. Sun rauhas yksin pysyy, kun kaikki katoaa.
    Ken sitä lahjaa kysyy, ikuisen aarteen saa.
  69. Kiitos kun olit totta hetken,
    nyt mun täytyy tästä jatkaa.
    Vierelläni teet loppuretken
    vaikka se ois kuvitelmaa.
    Kun taivaan tähdet tuikkii
    luokseni lentää saat
    jokaisen illan myötä
    unessa tavataan.
  70. Täällä Pohjantähden alla,
    korkeimmalla kukkulalla
    katson kauas kaukaisuuteen,
    tulet uniin uudestaan.
    Täällä Pohjantähden alla
    taivas täyttyy purppuralla
    siitä suojakseni peiton
    minä itselleni teen.
    Ja alla Pohjantähden
    minä tulen, minä lähden
    ja vain Pohjantähden nähden
    itken vuokses kyyneleen.
  71. Valkeni aamu kesäinen
    tuoden viestin surullisen.
    Ei auttanut toive ihmisen,
    vaan saapui uni ikuinen.
  72. Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo
    kera kaipausten – kiitosten siivin
    siirrymme Jumalan luo.
  73. On vain hiljaisuutta ja sanaton suru.
  1. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
  2. Niin hiljaa enkeli kulkua johti
    elon virran valkeita rantoja kohti.
  3. On päivä päättynyt, on tullut ilta,
    uus kotiranta uneen kangastaa.
    On pursi irronnut maan laiturilta,
    vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
  4. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan
    astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.
  5. Minne meri ja taivas kantaa,
    minne aalto ja tuuli käy,
    siellä nouseva aurinko hohtaa
    ja sydämelles lempeän rauhan suo.
  6. Purjehdus on päättynyt,
    meri huokaa rantakiviin.
    Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.
    On muuton aika.
  7. Päin kaunista kaukorantaa
    nyt matkansa siunattu vie.
  8. Pysähtyi sydämes pursi
    rauhan vienoille vesille,
    armon auringon sylihin.
  9. Poissa on tuska, ohi arki ja työ,
    purjehdus on päättynyt.
    Vain lempeät mainingit rantaan lyö,
    Isän kotiin matkaaja palaa.
  10. Sinun rauhasi on ääretön niin kuin meri.
  11. Hetket ovat kuin laivat,
    ne lähtevät armottomasti aikanaan.
    Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.
  12. Rannalle himmeän lahden
    aurinko laskenut on.
    Kutsu jo soi iltahuudon,
    taakka jo laskettu on.
    (K. Hämäläinen)
  13. Niin oman sydämesi lumi sulaa
    kun kevääsi on tullut,
    ja niin salaisuutesi juoksevat virtoina
    etsien laaksosta elämän jokea.
    Ja joki sisältää salaisuutesi
    ja kuljettaa sen suureen mereen.
  14. Syvä kuin meri suru olla voi.
    Muistot kauniita kuin aamun koi.
  1. Ei syki enää sydän lämpöinen
    on poissa rakas, läheinen.
    Kuvasi kultaisen
    suljemme kätköihin sydämen.
  2. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa.
    Se on ihmisen ihana oikeus
    taipaleensa tehtyään nukahtaa.
  3. On ikävää, jota ei voi ilmaista,
    on kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää,
    ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
    kuin sydämen hiljaisuutta.
  4. Ota syliis’, olen loppuun väsynyt,
    ota syliis’, en muuta pyydä nyt.
    Ota hiljaa kämmenelles’ Jumala,
    niin hyvä väsyneen on siihen nukkua.
  5. Kesäaamussa tuoni jo hiljaa soutaa
    ja uupuneen lapsensa lepoon vie.
    On eessäs, äiti, nyt ikuista poutaa,
    niin tasaista kulkea taivaan tie.
  6. On raskasta luopua rakkaimmastaan,
    vaikka tietää: hetkeksi ainostaan.
  7. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen.
    Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.
  8. Kädet paljon työtä tehneet,
    mua lasna kantaneet,
    kädet väsyneet, kädet rakkaat,
    mun puolesta rukoilleet
    ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin
    nyt viimeisen, viimeisen kerran
    on käyneet ristihin.
  9. Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää,
    vaan yhdessä kutsuimme Taivaan Isää.
    Ota hellästi syliisi, taivaaseen kanna,
    hellyydellä peittele ja levätä anna.
  10. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan,
    nukkua pois, kun jo uupunut on.
  11. Sammui loiste silmien valon,
    taukosi sykintä sydämen jalon,
    herposi käsi auttava, antava,
    rakkaus kaikkien kuormia kantava.
    Päivänpaiste muistollesi.
  12. Kun mummot kuolevat,
    heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
    ja joistakin mummoista tulee puita
    ja ne humisevat lastenlastensa yllä
    suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
    ja levittävät talvella oksansa
    lumimajaksi heidän ylleen.
    Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
    (E. Kilpi)
  13. Päättyi pitkä kaari elon,
    väsynyt on saanut levon.
    Nuku unta rauhaisaa.
  14. Hiljaa lasken seppeleen
    nukkuvan isäni arkun kuo.
    En turhaan pelkää kuolemaa
    minutkin myöhemmin luoksesi tuo.
    Neljä ruusua
  15. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
    kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
  16. Sun kuvasi, äitini (isäni) kultainen
    mä kätken pohjahan sydämen.
    Elon polkuja orpona kulkeissain
    sua muistelen siunaten, rakastain.
  17. Vei kotiin Herra jo uupuneen,
    elon pitkän kulkea antoi.
    Otti syliinsä vanhan ja väsyneen,
    hänet rauhan rantahan kantoi.
  18. Me emme tiedä mit´ on elää, kuolla,
    niin vähän tiedämme me lapset maan,
    niin korkealla päämme yläpuolla,
    kaikk´ kohtalomme langat solmitaan.
  19. Tähtien tuikkeessa taivaalla
    taas äitini katseen mä nään.
    Se kulkijan tiellä on lohtuna
    se lämmittää hyytävän sään.
    (R. Helismaa)
  20. Kun loistat tähtenä iltataivaan,
    niin muistathan lapsias´ päällä maan.
    Teit eestämme, isä, niin paljon työtä,
    siitä sinulle kiitos ja hyvää yötä!
  21. Ei aukene tuttu ovi,
    ei saavu keinuun istujaa,
    joka kuunteli säveltä tuulen,
    pihapuunkin sirkuttajaa.
    Se istujan paikka on tyhjä,
    kotipihakin vailla kulkijaa.
  22. Viimeinen lento, niin hieno, niin hento,
    lempeät tuulet isän saattoi matkaan,
    hän on vapaa niin kuin on sudenkorento,
    isä lähti tuulten matkaan.
    (M. Impiö & K. Kokkola)
  23. Siellä he kulkevat
    tähtien rivissä kirkasta vanaa,
    isä ja äiti peräkanaa.
    Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
    kissoja, koiria, tuttua väkeä.
    (L. Viita)
  24. Side viimeinen kotiimme lapsuuden
    katkesi hiljaa sammuen.
    Sinulle kiitokset kauneimmat
    tahdomme antaa,
    sinut rinnalle äidin (isän)
    nukkumaan kantaa.
  1. Olit niin kuin tähdenlento,
    lapsukainen, pieni hento.
    Valon loit sä kotihimme,
    ikikaipuun sydämiimme.
  2. Paina pääsi enkelin syliin
    ja näe suloista unta,
    sillä kotisi on nyt kaunis taivaan valtakunta.
  3. Nuku tuoksuun kukkien,
    nuku lauluun lintujen,
    nuku nuoruusunelmiin
    nuku kevättoiveisiin.
  4. Tuuli tuule sinne missä muruseni on
    leiki hetki hänen hiuksillaan
    kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin,
    kerro, häntä ootan yhä vaan.
  5. Ei ollut lapsonen tänne luotu
    maailman virtojen vietäviin,
    vain taivaan lainaksi meille suotu,
    ja siksi muuttikin taivaisiin.
  6. Hiljaisuuden äärelle
    sä miksi käyt näin varhain.
    Ain sydämessäin sinusta
    säilyy muisto parhain.
  7. Levolle lasken, Luojani,
    armias ole suojani.
  8. Jumalan kämmenellä
    ei pelkää ihminen,
    Jumalan kämmenellä
    ei kukaan ole turvaton.
  9. Nyt olet tähti, nyt olet maa.
    Tuulessa saatamme koskettaa.
    (M. Rekola)
  10. Hyvä paimen johdattaa
    pientä, pientä karitsaa,
    kantaa, kunnes laskee sen
    helmaan Isän taivaisen.
    (H. Virtanen)
  11. Me muistamme silmäsi kirkkahat,
    me muistamme hymysi hyvän.
    Jätit meille muiston niin valoisan,
    niin kauniin, rakkaan ja syvän.
  12. Niin lähdit, enkeli kultainen,
    luo taivaan omien enkelten.
  13. Tuonen lehto, öinen lehto,
    siell’ on hieno hietakehto,
    sinnepä lapseni saatan.
    (A. Kivi)
  14. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
    hänt´ ihana enkeli kotihin vie.
    Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
    vaan ihana enkeli vierellä käy.
  1. Tapahtukoon Sinun tahtosi
    myös maan päällä niin kuin taivaassa.
    (Matt. 6:10)
  2. Päiväni rientää kohti loppuaan,
    on ilo maallinen kuin varjo vaan.
    Ei ole täällä mitään pysyvää,
    vain Sinä, Herra, Sinä luoksein jää.
    (Virsi 555:2)
  3. Herra, kädelläsi unen painan pään,
    kutsut ystäväsi lepäämään.
    Käsi minut kanta uuteen elämään,
    ikirauhan antaa, valoon jään.
    (Virsi 517:4)
  4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
    en minä pelkäisi mitään pahaa,
    sillä sinä olet minun kanssani.
    (Ps. 23:4)
  5. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän.
    (Ps. 34:19)
  6. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat.
    (Ilm. 14:13)
  7. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
  8. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
    (Ps. 23:1)
  9. Herra on antanut meille elämän,
    hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
    Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi
    nyt ja iankaikkisesti.
  10. Minun aikani ovat sinun kädessäsi.
    (PS. 31:16)
  11. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho.
    Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole.
    Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
    (Ps. 103:15-17)
  12. Ihminen on kuin tuulen henkäys,
    hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
    (Ps. 144:4)
  13. Jumala on rakkaus.
    (1. Joh. 4:8)
  14. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
    että saisimme viisaan sydämen.
    (Ps. 90:12)
  15. Olen kuullut, on kaupunki tuolla,
    yllä maan, päällä pilvien usvain,
    luona välkkyväin taivasten rantain,
    siellä kerran, ah olla mä saan.
  16. Levolle lasken, Luojani, Armias ole suojani.
    Sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi.
  17. Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä,
    joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.
    (Joh. 11:25)
  18. Tapahtukoon Sinun tahtosi
    myös maan päällä niin kuin taivaassa.
    (Matt. 6:10)
  19. Rakkaus ei koskaan häviä.
    (1. Kor. 13:8)
  20. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään.
    (Ps. 23:2)
  21. Me katoamme kuin uni aamun tullen,
    kuin ruoho, joka hetken kukoistaa.
    (Ps. 90:5)
  22. Hän väsynyttä virvoittaa,
    Hän armaahtaa ja rauhansa
    Hän antaa.